ekokumppanit_logo_2019_vaaka_color_txtwhite

Sukupolvelta toiselle

Ratkaisuja kestävän kehityksen
haasteisiin

kiimajoen melontareitti

Joki ja avovesi melontaa
Pohjois-Tampereella

Tervetuloa melontaseikkailulle Kiimajoelle

Kiimajoen melontareitti sijaitsee Pohjois-Tampereella Velaatan ja Terälahden maisemissa. Historiallinen uittoreitti seurailee Velaattajärven jälkeen Kiimajokea alavirtaan ja päätyy lopuksi Näsijärven Terälahteen. Reitti polveilee Velaattajärvellä useiden järvien ketjussa ja reitin kokonaispituus on noin 17 kilometriä. Reitin varrelta löytyy useita huollettuja rantautumis- ja taukopaikkoja. Kiimajoen melontareitti on kunnostettu vuonna 2021 ja parhaimmillaan se on melottavissa keväisin ja syksyisin korkean veden aikaan. Melontakohde on helpoiten saavutettavissa Velaatan veneenlaskupaikalta osoitteesta Velaatantie 518, 34270 Tampere. Muita lähtöpaikkoja löytyy Kiimajoen melontareitin kartasta.

Ajankohtaisia uutisia

2022

Jokireitillä vesi on edelleen alhaalla. Mittauspisteellä korkeus on +10 cm. Nyt olikin hyvä keli puuston raivaustöihin. Raivausta tehtiin Teräkosken yläpuolella, luontokoulun sillan ylä- ja alapuolella ja lisäksi poistettiin todella iso kuusi Niinikosken alapuolelta. Maisemaa avattiin Velaatan laavulta järvelle päin.

Vedenkorkeus on kääntynyt nousuun ja on nyt jokireitillä +10 cm. Veden lämpötila on noin 9 astetta. Melontaretkellä olisi oltava vesitiiviisti pakatut varavaatteet mukana tai sitten käyttää kuivapukua. Puissa on vielä mukavasti ruskan värejä, varsinkin järviosuuksilla on hienot melontakelit!

Vedenkorkeus Kiimajoen mittauspisteellä on +0 cm. Tämä on yleensä ollut kuivan kesän minimikorkeus. Joessa on siis vettä, mutta se on nyt alimmillaan. Puuston raivausta on tehty Frantsinlammen ja Martinlahden välillä, myös Kalmakurjenkosken ja Rökäslammen väliä on raivattu. Ruska on nyt parhaimmillaan ja leiripaikat Velaattajärvellä ja Nallinrannassa ovat käytettävissä.

Elokuun sateet eivät vielä ole nostaneet vedenpintaa jokireitillä. Korkeus mittauspisteellä on edelleen +10 cm. Parhaat melontamahdollisuudet ovat järvireitillä. Vedenlämpökin on vielä melkein 20 C.

Takana on pitkä lämmin ja kuiva ajanjakso. Vedenpinnat ovat matalalla sekä järvellä että joella. Velaattajärven ja Kiimajoen vedenlaatu on hyvä, vesi on erittäin kirkasta. Kiimajoen mittauspisteellä vedenkorkeus on + 10 cm. Meloessa Velaattajärven ja Mustanmetsän taukopaikan välillä pohjakosketuksia tulee paljon.

Nyt joen yli kaatuneet isot puut on raivattu pois.

Tällä hetkellä suositellaan melomista järvireitillä. Taukopaikat (Velaatan laavu ja Nallinranta) ovat siistissä kunnossa ja polttopuita on runsaasti. Kaikkien siltojen alta mahtuu nyt melomaan.

 

Jokireitillä vettä on vähän. Vedenkorkeus mittauspisteellä on +15 cm. Kaikki virtapaikat ovat kivisiä ja pohjakosketuksia tulee runsaasti. Koko jokiosuuden pääsee kuitenkin melomalla läpi. Kasvillisuus on rehevää. Lumpeet, ulpukat, kurjenmiekat, kaislat, vehkat ja raatteet ovat komeita. Tunnelma on välillä kuin viidakossa. Kesämyrskyt ovat kaataneet neljä isompaa puuta yli joen. Ne pystyy tällä hetkellä kuitenkin alittamaan. Puut poistetaan lähiaikoina.

Jäät lähtivät järvireitiltä noin 5.5. Vahvan lumitalven jälkeen vesi oli ennätyskorkealla toukokuun puolivälissä. Kiimajoentien sillan mittauspisteessä vedenkorkeus oli + 100 cm. Jokireittiä raivattiin heti jäidenlähdön aikaan ja reitti on hyvin auki. Nyt vedenkorkeus on +40 cm ja melonta onnistuu hyvin. Vesikasvillisuus on jo rehevää.

 

Järviosuudella kannattaa käyttää reitin taukopaikkoja ja käydä tutustumassa Velaattajärven uuteen laavuun.

2021

Melontakelit ovat parhaimmillaan. Vettä on nyt paljon sekä järvillä että jokiosuudella. Kiimajoen sillan kohdalla vedenkorkeus on +70 cm. Frantsinlammen jälkeen Pajasalmen silta on kierrettävä maitse, alta ei mahdu melomaan. Taukopaikat ovat nyt erinomaisessa kunnossa, niiden peruskorjaus on valmis. Jokireitillä on tehty raivaustöitä, puusto ei haittaa melomista.

Syyskuu on ollut vähäsateinen. Jokireitillä vedenkorkeus mittauspisteellä on +25 cm. Melonta onnistuu parhaiten järviosuuksilla. Rantapuustoa (pajupuskia) on raivattu luontokoulun sillalta alajuoksulle päin. Reitin peruskorjaustyöt ovat myös jatkuneet ja suurin osa maihinnousupaikoista ja taukopaikoista on jo kunnostettu.

Elokuun sateet ovat nostaneet vedenpintaa mukavasti myös jokireitillä. Nyt vedenkorkeus on +40 cm mittauspisteellä. Vesi on vielä lämmintä ja melontakeli on hyvä! Melontareitin kunnostusprojekti on käynnissä ja suurin osa laitureista ja rantautumispaikoista on jo kunnostettu.

Hellejakson jälkeen vedenpinta on alhaalla. Kiimajoentien mittauspisteellä vedenkorkeus on +15 cm. Parhaat melontamahdollisuudet ovat nyt järvireitillä. Joella vettä on vähän ja vesikasvillisuutta on runsaasti.

Kesä on ollut lämmin ja uimavedet reitin järvillä ovat nyt noin +25 C. Varsinkin Velaattajärvellä on vapaata rantaa ja hyviä taukopaikkoja. Jokiosuudellakin vielä vettä riittää. Vedenkorkeus on +35 cm Kiimajoen sillan kohdalla.

Vesi on edelleen korkealla niin järvillä kuin jokiosuudellakin. Frantsinlammen jälkeen Pajasalmen silta on ohitettava maitse. Poistimme useamman kesämyrskyn kaataman puun. Lapinsalmeen Velaattajärven puolelle jäi isompi puunrunko veteen, mutta puun voi ohittaa latvapuolelta. Jokiosuudella vesikasvillisuus on entistä rehevämpää. Virtapaikat ovet edelleen helposti melottavia, pohjakosketuksia tulee melko vähän. Kiimajoentien sillan kohdalla vedenkorkeus on +45 cm.

Kevät on ollut sateinen ja vettä on selvästi enemmän kuin tavallisesti tähän vuodenaikaan. Kiimajoentien sillan kohdalla vedenkorkeusmittarin lukema on +50 cm. Koskipaikatkin on helppo meloa ja pohjakosketuksia ei juuri tule. Vesikasvillisuus on jo rehevää ja vesilinnulla on poikueita.

Jokiosuus on nyt auki Terälahden mattolaiturille saakka. Vesi on ennätyskorkealla, Kiimajoentien sillan kohdalla lukema on +80 cm. Koskipaikoissa on nyt tavallista suuremmat kuohut, aukkopeite on tarpeen. Muutama puu on kaatunut jokeen, mutta ne pääsee ylittämään helposti. Vesi on erittäin kylmää, kuivapukua suositellaan melojille! Heinäsorsat, tavit, joutsenet ja kurjet ovat saapuneet, samoin joen lähellä pesivä kalasääski.

Jokiosuus Velaattajärvestä Terälahteen on vapautunut jäistä. Veden korkeus Kiimajoentien sillan mittauspisteessä on +60 cm. Vesi on siis tulvakorkeudella. Vesi on erittäin kylmää, varusteiden on oltava kunnossa.

Pikkujärvet alkavat olla jäässä, mutta Velaattajärvi on vielä avoin. Vesi on nyt tulvakorkeudella ja melontakelit ovat hienot. Turvavarusteiden on kuitenkin syytä olla kunnossa, koska vesi on todella kylmää. Jokiosuudella vedenkorkeus on Kiimajoentien sillan kohdalla +55 cm. Pohjakosketuksia ei tule virtapaikoissakaan. Tässä linkki myös videoon 2.1 tehdystä melontaretkestä. Videon on tehnyt Mikko Manka. Video käy hyvin myös reitin esittelystä. https://vimeo.com/496435504

Melontareitin kartta

Kiimajoen melontareitti kunnostettiin vuonna 2021. Samalla reitin kartta uusittiin. Voit ladata reittikartan oheisesta latauspainikkeesta.

Kiimajoen melontareitin varrella on useita laavu- ja taukopaikkoja. Uusin kohde on Velaattajärven pohjoisrannalla oleva Velaatan laavu. Laavun on suunnitellut arkkitehti Manu Humppi ja laavulta aukeaa upea näkymä aurinkoiselle Velaattajärvelle. Muita taukopaikkoja reitillä ovat mm. Nallinrannan ja Mustametsän tulipaikat. Kohteilta löytyy tulipaikat ja polttopuut, sekä osassa kohteita myös kuivakäymälät.

Kiimajoen varrelle osuu useita koskipaikkoja, jotka voi ohittaa rantoja pitkin. Koskipaikkojen rantautumispaikat on merkitty liikennemerkein ja rantautumispaikoille on rakennettu rantautumista helpottavia rakenteita. Tutustu reitin koskiluokituksiin ennakolta reittikuvauksessa.

Reitin varren kohteet

Velaattajärvi

Pohjoinen lähtölaituri (Velaatan kylä) Velaatantien eli Tampere-Ruovesi tien no 338 varressa Velaattajärven rannassa.

Velaattajärven ylitys noin 3,5 km.

Velaatan uimarannan varustus: Pysäköintitilaa muutamalle autolle, laituri, infotaulu, kuivakäymälä, pukukopit, rantalentopallokenttä, minigolf, tulisija.

Järven pituus on suurimmillaan Savilahden uimarannalta. Kiikkeränperän lahteen luode-kaakko-suuntaisesti mitattuna noin 3,5 km. Järven kokonaispinta-ala on 396 ha.

Velaattajärvi on niin laaja, että tuuliolosuhteet on otettava huomioon kanootilla järvelle lähdettäessä. Velaattajärven suurin syvyys on 22 metriä.

Järven rannoilla on viljely- ja karjatalousalueita, joille ei pidä ilman lupaa rantautua. Velaattajärven koillisrannalta löytyy vuonna 2021 rakennettu laavu ja tulipaikka. Laavun on suunnitellut arkkitehti Manu Humppi ja se on tarkoitettu pääasiassa päiväretkikäyttöön. Laavu sopii yöpymiseen kahdelle hengelle.

Velaattajärven keskellä on kaksi saarta, joiden eteläpuolelta löydät Kiimajoen alun. Saaret ovat pääosin karjatalous-käytössä, joten niihin ei voi rantautua.

Velaattajärvestä haarautuu Tampere-Ruovesi-maantien sillan kohdalta luodetta kohti Nuutilanlahti, jota on pidetty Tampereen alueen parhaana lintujärvenä. Alue on loppukesällä lähes umpeenkasvanut. Sorsastusaikaan kanootilla liikkuminen alueella on vaarallista.

Frantsinlammen ranta

Itäinen lähtölaituri (Ukaan kylä) Siltasavontien varressa Frantsinlammen ranta.

Yhteys Tre-Ruovesi tieltä (no 338) Teiskon kirkkotietä (no 3381) pitkin Bussi 90:n suora vuoro Tampereelta Ukaaseen arkisin 2 kertaa päivässä ja lauantaisin 1 kertaa.

Melo Frantsinlampea noin 300 metriä kaartaen vasemmalle, vesistö kapenee. Alita Pajasalmen silta kumartumalla tai makaamalla kanootissa. Korkean veden aikana voit joutua kiertämään sillan nostamalla kanootti sen ohi.

Martinlahti

Melo eteenpäin Martinlahtea noin 400 metriä, käänny vasempaan. Alita Sorrin silta.

Nallinrannan varustus: Laituri, infotaulu, tulisija.

Jos jatkat pysähtymättä, melo sillan jälkeen noin 600 metriä ja kaarra oikealle. Kaarrettuasi jatka noin 500 m pohjoista kohti. Tulet Nallin salmeen ja alitat Nallin sillan. Jatka suoraan pohjoista kohti. (Länteen menevä Likolahti on umpiperä.)

Melo suoraan noin 1,5 km ja kaarra vasempaan. Edessä aukeaa Ukaanjärvi.

Ukaanjärvi

Melo Ukaanjärveä noin 1,6 km lounaaseen. (Luoteeseen menevä lahti on umpiperä.) Ukaanjärvi kapenee vähitellen Lapinsalmeksi.

Lapinsalmi

Lapinsalmessa on pyöreä rumpu, josta sopii jopa kirkkoveneellä. Korkean veden aikana mene kuitenkin varoen. Älä rantaudu Lapinsalmessa olevien kesämökkien pihoihin. Melo rumpuputken jälkeen noin 250 metriä länttä kohti. (Etelään osoittava Kiikkeränperän lahti on umpiperä.)

Velaattajärvi

Kaarra vielä luoteeseen ja Velaattajärvi aukeaa edessäsi. Jos melot länteen päin rantaa seuraillen, niin tulet Kiimajoen alkuun. Jos melot järven yli luodetta kohti, pääset Velaatan uimarannalle.

Kiimajoki, noin 6 km

Kiimajoki alkaa Velaattajärven eteläkärjestä Saukonlahdesta kapeana uomana. Älä rantaudu kesämökkitonteille joen varrella. Koskiluokituksen on tehnyt Suomen Kanoottiliiton hyväksymä luokittaja Pekka Tyllilä.

Kuituskoski ja Niinikoski

Kuituskoski

Heti välittömästi joen alussa tulet Kuituskoskeen.

Kuituskosken luokitustiedot

  • Koskiluokka I helppo
  • Koskijakson pituus noin 50 metriä
  • Korkeusero noin 1 metri
  • Koskiuoma on kapea ja kivinen

Kuituskosken alapuolella on leveämpi suvanto ja sen alapuolella rauhallinen jokijakso, yhteensä noin 400 metriä.

Niinikoski

Niinikoski on luokittajan kuvaamana “yllättävän pirteä vauhdikas rännimäinen koski”.

Siinä on paljon myllyn, sahan, meijerin ja uittotoiminnan rakenteita, joista vain vaarallisimmat on raivattu pois. Erityisesti korkean veden aikana on oltava varovainen. Retkimelojalle Niinikoski on liian vaativa. Maaohitusta varten on rantautumis- ja lähtöpaikat kulkusuunnassa vasemmalla rannalla.

Maaohitusreitillä liikuttaessa ota huomioon, että alueen ympärillä on omakoti- ja kesämökkipihoja ja että ohitusreitti on yksityisellä maalla.

Niinikosken luokitustiedot

  • Koskiluokka II – -II helpohko
  • Koskijakson pituus 150 metriä
  • Korkeusero noin 3 metriä
  • Koskiuoma on kapea ja siinä on historiallisia rakenteita

Heti Niinikosken alapuolella alitetaan pieni yksityinen piha-alueisiin liittyvä kävelysilta.

Niinikosken jälkeen melot noin 2,2 km rauhallista ja tasaista jokiuomaa.

Mustanmetsän alue

Noin 800 metriä Niinikosken jälkeen on joen menosuuntaan katsottuna oikealla rannalla Tampereen kaupungin omistama Mustanmetsän alue, johon voi rantautua.

Mustanmetsän varustus: infotaulu, tulisija, kuivakäymälä.

Mustanmetsän rannassa ei ole laituria, sillä rantaan on helppo nousta ja vetää kanootit.

Mustanmetsän alueen halki on mahdollista patikoida Tampere- Ruovesi-tielle, jossa bussin 90 reitti kulkee. Patikointireittiä ei ole rakennettu eikä merkitty. Etäisyys tiestä on linnuntietä noin 1 km, mutta kallioisessa maastossa kierrellen pitempi.

Noin 600 metriä Mustanmetsän jälkeen alitat Kiimajoen yksityistien sillan.

Sillan jälkeen Kiimajoki kulkee tasaisesti ja melko suoraan etelää kohti noin 700 metriä.

Kohdassa, jossa Rökäsoja laskee Kiimajokeen, joki tekee jyrkän mutkan länteen.

Mutkan jälkeen joessa on leveämpi kohta, Rökäslampi.

Melontaan sopiva reitti on merkitty paaluilla tiheän ruovikon halki, jotta et turhaan harhaudu matalikolle.
Länteen päin melot noin 500 metriä. Sen jälkeen tulee melko yllättäen, mm. maantiesillan vuoksi kanoottiin näkymättömistä, eteen Kalmakurjenkoski.

Kalmakurjenkoski

Koski on kierrettävä.

Kosken maaohitusta tehtäessä on huomioitava, että liikutaan yksityisellä piha-alueella ja kulttuurihistoriallisesti luokitellulla myllyalueella. Menosuunnassa vasemmalla puolella ennen siltaa on rantautumisrakenne. Koskea ohitettaessa joudutaan kanootti kantamaan maantien (Niemikyläntie) yli, missä on huomioitava autoilijoiden huono näkyvyys.

Kalmakurjenkosken luokitustiedot

  • Koskiluokka V äärimmäisen vaikea koski (putouskoski, vuoristokoski)
  • Koskijakson pituus 20 metriä
  • Korkeusero 6,5 metriä

Kalmakurjenkosken alapuolella on suvanto jossa menosuunnassa vasemmalla lähtölaituri melojille. Seuraa rauhallista jokijaksoa ja Myllylampi, yhteensä noin 600 metriä.

Tämän jälkeen saavut Vehkakoskelle.

Vehkakoski

Vehkakoski on ollut free-style melojien suosiossa korkean veden aikana.

Vehkakosken luokitustiedot

  • Koskiluokka I helppo
  • Koskijakson pituus noin 35 metriä
  • Korkeusero noin 1 metri.

Vehkakoski sijaitsee keskellä Tampereen kaupungin luontokoulu Korennon alueita. Voit nähdä metsässä opiskelijoita tutkimassa luontoa. Vehkakosken ohitusreitti on oikealla rannalla.

Vehkakosken jälkeen alitat luontokoulun kävelysillan ja melot noin 700 metriä tasaista jokiuomaa. Menosuuntaan katsottuna oikealla puolella on Osuuskauppa Salen ranta, jossa on kanoottilaituri.

SALEN rannan varustus ja palvelut: Laituri, infotaulu, pysäköintipaikkoja, läheisyydessä bussireitti 90, pysäkit, elintarvikekauppa, leikkipuisto, kesäperjantaisin maalaistori, joskus toriautoja.

Kauppaa vastapäätä on kirpputori-kahvila ”Viimeinen oljenkorsi”, tuoretta kahvia ja leivonnaisia. Kirpputori Oljenkorressa vuokrataan myös kanootteja ja kajakkeja. Puh. 050 4358242

Kohta Salen rannan jälkeen alitat Tampere-Ruovesi -maantien sillan. Maantiesillan jälkeen melot Kiimajokea tasaisesti noin 350 metriä.

Teräkoski

Tämän jälkeen sinun on rantauduttava ja ohitettava Teräkosken myllypato maitse.

Maaohitusta käytettäessä on kuljettava maantien yli, missä on huomioitava autoilijoiden huono näkyvyys.

Teräkosken luokitustiedot

  • Myllypato, ei laskukelpoinen.
  • Sillan alla sähkön tuottamiseen tarvittavaa laitteistoa.

Teräkosken rannan varustus: infotaulu, uimalaituri

Teräkosken yläpuolella on kulkusuunnassa vasemmalla rantautumisrakenne. Teräkosken alapuolelle laskeudutaan Kuorannantien penkkaa pitkin.

 Teräkosken alapuolisessa suvannossa on luonnonranta ilman palveluvarustusta. Suvannon alku on matalan veden aikaan kivinen.

Runsaan veden aikana free style-melojia on joskus kosken pyörteessä. Pimeänä vuodenaikana katuvalaistus palvelee myös kosken käyttäjiä.

Teräkosken jälkeen melot suvannossa ja alati levenevässä jokisuussa noin 250 metriä. Tällöin olet jo Näsijärven Terälahdessa.

Kapeentien mattolaituri, Terälahden uimapaikka

Päätepisteet, melontamatkaa Terälahdella noin 1 km.

Melontareitillä on kaksi vaihtoehtoista päätepistettä.

Noin 750 metrin päässä Terälahden pohjoisrannalla (oikealla) Kapeentien varressa on Tampereen kaupungin mattojenpesupaikka ja veneranta, os. Kapeentie.

Mattolaiturin rannan varustus: Laituri, pysäköintitilaa, kävely-yhteys bussille 90 noin 1 km (lähin pysäkki Salen rannan luona ks.ed.), infotaulu.

Noin 1000 metrin päässä Terälahden pohjukasta lahden etelärannalla Huuttavansalmessa. Kyläläisten ylläpitämä Terälahden uimapaikka, os. Huuttavansalmentie, yhteys Kuorannantien kautta Tampere-Ruovesi-tielle (Terälahdentie, tie 338).

Uimarannan varustus: Pysäköintitilaa muutamalle autolle, kävely-yhteys bussille 90 noin 2 km, laiturit, infotaulu

Terälahden jälkeen aukeaa melojalle koko Näsijärvi, pohjoiseen ja etelään.

Kiimajoen melontareitin historiaa

Puun kuljetustarvetta vauhditti Tampereen rakentaminen 1700-luvulta ja sahateollisuuden synty Suomessa 1800-luvulta lähtien. Kiimajoen reitti on Kokemäenjoen vesistön latvavesiä. Puuta voitiin uittaa Poriin saakka ja sieltä laivata Reposaaresta maailmalle.

Talviaikaan puut kaadettiin metsästä ja ajettiin rannalle odottamaan jäiden lähtöä. Puut kuljetettiin järvenselillä lauttoina, mutta kapeikoissa lautat oli aina purettava. Työtä siis riitti koko matkalle.

Kiimajoen purouitto oli saatava tehtyä keväisin runsaan veden aikana. Kerrotaan eri yhtiöiden uittopäälliköiden taistelleen ensimmäisistä uittovuoroista jopa keksit tanassa. Purouitot saatiin yleensä tehtyä helluntaihin mennessä.

Frantsinlampi on saanut nimensä Frantsin tilasta, joka tunnetaan jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Tilan vanhoista rakennuksista on jäljellä enää aitta.

Lähtölaiturin paikka on nimeltään Tiililahti, mikä kertoo tiilien valmistuksesta paikalla.

Frantsin tilan omistaa nykyisin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osasto. Frantsinlammen lähtölaituri sijaitsee valtion maalla.

Kuva: Arvo Takala

Nallin tilasta löytyy tietoja asiakirjoista jo 1500-luvulta.

Viimeisimmät rakennukset tilalle on rakennettu 1950-luvulla. Nallin talon pihapiirissä on erityislaatuista kasvillisuutta. Taloa 1950-luvulla isännöinyt puutavarayhtiö Enqvistin päällikkö Ilmari Blomqvist istutti alueelle mm. tuijan, sembramäntyjä ja tammia. Sembrat näkyvät kanoottirantaan pellon takana metsän reunassa.

Päärakennuksen lähellä on paljon vanhaa perinteistä puutarhakasvillisuutta. Nallin tila on nykyisin yksityisomistuksessa.

Rakennukset ovat viime aikoina olleet vuokralla. Pellot hoitaa paikallinen maanviljelijä. Jatkuva viljely on välttämätöntä avoimen kulttuurimaiseman säilyttämiseksi.

Lausunto Niinikosken veden käytöstä.

Niinikoskessa on toiminut mylly, saha ja meijeri. Koski on ollut niin tärkeä tekijä kylien elämässä, että sen veden käyttöä eri tarkoituksiin on säädelty keisarillisen senaatin virkamiesten ohjein:

Jos vesi oli vähissä, ensin oli päästettävä tukinuitto, sitten kävi meijeri ja viimeisenä saha.

Kosken läheltä kulki kyliä yhdistävä tie joen yli – olihan kummaltakin rannalta päästävä asioimaan kosken pyörittämissä laitoksissa. Rakennuksista on jäljellä enää viimeisen myllärin asuintalo, joka on yksityisasuntona.

Lahhoon mylly. Uittoruuhi eli puinen ränni keskellä. Kuva: Tuntematon kuvaaja

Kalmakurjenkoski

Ensimmäinen kirjallinen tieto Kalmakurjen myllystä löytyy vuoden 1649 myllytarkastusasiakirjoista.

Myllyjä oli tuolloin kaksi.

Vuodelta 1784 löytyy maininta, että Kalmakurjen myllyt kävivät miltei vuoden ympäriinsä.

Vuosina 1850-1923 toimi Kalmakurjessa terälahtelaisten oma lahkon eli “lahhoon” mylly.

Kosken etelärannalle rakennettiin uusi myllyrakennus vuosina 1924-25.

1800-luvulta 1950-luvulle vilkkaana kosken läpi jatkunutta tukinuittoa varten koskessa oli uittoruuhi eli tukkien ohjaamiseen tarkoitettu puinen ränni.

Kalmakurjen koskessa on toiminut 1900-luvulla jonkin aikaa myös sähkölaitos.

Kalmakurjen mylly 1924-25. Kuva: Toivo Ikonen 1925.

Tällä hetkellä pohjoisrannan myllytontti on Mattilan suvun tilojen omistuksessa ja rakennukset Teisko-Seuralle testamentattu museotoimintaa varten.

Etelärannan mylly on mylläri Niemen suvun omistuksessa.

Kaikki nämä kolme tahoa ovat ystävällisesti antaneet melojille luvan kulkea alueen kautta.

Kalmakurki kartta vesipiiristä 1874.

Osa pitäjänkartasta vuodelta 1921.

Osa kuninkaankartasta vuodelta 1929.

Teräkosken sahan perustamislupa saatiin 5.7.1831.

Sahan perustamisaloite tuli Kiimajoen Mattilalta ja muina osakkaina olivat Terälahden Heikkilä sekä Teiskolan kartano.

Sahaa tarvittiin Teiskoon, sillä lähin kotitarvesaha oli tuolloin Hatanpäällä 3,5 peninkulman päässä.

Tätä aiemmin oli hieman alempana Teräkoskessa toiminut Iso-Mattilan mylly.

1920-luvulla sahaa pitivät monitaitoiset Ikosen veljekset. Toivo, Väinö ja Lauri.

Teräkosken kautta ui tuolloin monen yhtiön puuta: Enqvistin, Rosenlevin, Serlachiuksen, Elovaaran, Leppälahden, Lielahden.

Sahan tienoo oli kylän keskuspaikka varsinkin sen jälkeen, kun 1930 viereen nousi toimitalo, jossa oli pankki, posti, kauppa ja puhelinyhtiö, myöhemmin myös kirjasto. Teräkosken tienoolla kohtasivat ihmiset toisiaan kaikenlaisissa asioissa.

Romantiikkakin kukki – Kun Ikosen veljeksiltä tiedusteltiin, mistä he olivat vaimonsa löytäneet, kuului vastaus: “Kaupasta vaimoja löytyy.”

Ikosen suvun pitämä puutavaraliike lopetti toimintansa Teräkoskella 1980-luvulla.

Saharakennus on nykyisin asuinkäytössä.

Uittomiehiä Teräkosken sillalla 1920-luvulla. Kuva:Toivo Ikonen omatekoisella kamerallaan, Ulla ja Maija Ikosen arkistoista.

Teiskon Osuusmeijeri ja laivasilta Terälahteen valmistuivat v. 1925.
Kuva T. Ikonen. Maija ja Ulla Ikosen kokoelmat.

Kapeentien varressa Terälahden pohjoisrannalla on vuodesta 1925 seissyt jykevä Teiskon Osuusmeijerin rakennus.

Aikanaan sen edessä oli komea laituri, johon laivat tulivat tuomaan maitoa ja viemään meijerin tuotteita ostajille. Usein määränpäänä oli Tampere.

Meijerirakennus on nykyisin yksityiskäytössä.

Uitto

Kiimajoen reitti on vanha uittoreitti.

Puun kuljetustarvetta vauhditti Tampereen rakentaminen 1700-luvulta ja sahateollisuuden synty Suomessa 1800-luvulta lähtien. Kiimajoen reitti on Kokemäenjoen vesistön latvavesiä. Puuta voitiin uittaa Poriin saakka ja sieltä laivata Reposaaresta maailmalle.

Talviaikaan puut kaadettiin metsästä ja ajettiin rannalle odottamaan jäiden lähtöä. Puut kuljetettiin järvenselillä lauttoina, mutta kapeikoissa lautat oli aina purettava. Työtä siis riitti koko matkalle.

Kiimajoen purouitto oli saatava tehtyä keväisin runsaan veden aikana. Kerrotaan eri yhtiöiden uittopäälliköiden taistelleen ensimmäisistä uittovuoroista jopa keksit tanassa. Purouitot saatiin yleensä tehtyä helluntaihin mennessä.

Terälahdesta alkoi tukin matka isommilla vesillä kohti Tamperetta ja Poria. Reposaaren sataman kautta puuta kulki Keski-Eurooppaan saakka.

Sahan miehetkin pysyivät tukilla. Kuvassa Ikosen miesväki. Kuva: Ikonen omatekoisella kamerallaan, Ulla ja Maija Ikosen arkistoista.

Kiimajoen melontareitin paikallishoitaja

Teiskon kirkkovenesoutujat

Väinö Hursti

Leo Kinnunen